Toukokuu in Puljulandia

The House, The Koti

             Vasemmalla  Esa Reivon "Bacchus", joka piristää olohuonettamme..
             Oikealla Bacchus by Caravaggio, joka on inspiroinut edellistä.

                                          Ovi, joka poistettiin rumana, johon tehtiin maalauskokeilu, josta tulikin Tiinan  mielestä hieno, joka päätyi takaisin omalle paikalleen.

Koti!

                                              
                                                      
                            The House, The Koti

         On olemassa joitakin ihmisen määrittelemiä elottomia
esineitä ja asioita, joilla ei ole -tai pitäsi olla omaa luonnetta tahi sielua. Mutta jostakin syystä niillä on. Meän talo, koti,  on yksi "heistä". Ja ihan kaikella kunnioituksella sanottuna.
  Ennen meitä tässä talossa on asunu hyvin hauskoja ja värikhäjä persoonia, jotka uskoakseni ovat opettanhet tämän talon tietyllä tavalla omanlaiseksensa. Meän isä muistaa miten Einon Maija ruukas tarjota päiväkahvin tismallens tietyllä kellonlyömällä
(oliko se  sitte klo 12 vai 13, siitä olemma ehtiny serkun  kans  kovasti kiistellä, mutta emmä ole nähnhet vaivaa tarkistaa tätä  isältä, koska kinastelu ja asioitten avoimeksi jättäminen on osa meän  kulttuurihistoriiaa), ja jos siitä meni vähäki myöhästymhän, kahvia ei tippunu.
 Se Maija oli villi myös siitä puolesta, että hän haki aina
 juomaveen kauempaa kaltiosta, vaikka joki virtaa ihan vieressä.
 Mutta sitä jokivettä ei tohtinu juua , ko se teki kuulemma kiimaseksi.
       
Einon ja Maijan jälkhen tässä asu Jussi ja Kaarina perheinens,  ja tuola nykysessä lastenkammarissa paukutteli poksloovan perällä Nestori kännispäitten. En tiä miksi niin, mutta hyvä ettei ennää tehe niin, mie pölkään henkiä vaikka net hyviä oliski.
Kaarina oli semmonen monitaitava ihminen, musiikin opettaja ja terveyenhoitaja, mahottoman ilonen ja hersyvä persoona, ja kaivo kerran multa korvalehen sisälle menhen korvakorunapin ulos. Siitä lähtien se oli minun sankari. Sen mies  ja minun isosetä Jussi ajo koulutaksia aina silloin ko muisti, soli kans semmonen erhäänlainen boheemi persoona, semmonen, joita ei  kovin  montaa samale vuosisadalle synny. Jussista ja Kaarinasta mie varmhan kirjotan jatkossa lissää, mutta nyt minun piti kirjottaa tästä Talosta.  Antheksi. Mie ruukaan tehhä tämmöstä, eksyä aiheesta ja jaaritella pitkän tovin. Mutta no niin, tämä talo.
                            
 Ko met muutimma tänne  kohta seittemän vuotta sitte, tämä tuntu
 mahottoman hyältä ja mukavalta. Tässä talossa on harvinaisen paljo ikkunoita joka suunthan, ja kaikki on mukavasti vinksin vonksin ja sillä mallin riittävästi sinne päin. Aluksi met pärjäsimmä tämän talon kans ihan hyvin, mutta sitte ko se huomas että met olimma vakavishan, se alko koetella. Se natisi ja paukku, patterit kihisi ja
 pannukattila vaati erityiskohtelua. Ko meille oli tulossa yövierhaja , se saman tein naksahutti kytkimen epökunthon niin ettei meillä ennää lämmin vesi kiertäny. Heti ko vierhat lähti, se korjaintu.
Toisen kerran ko tuli taas yökyläilijöitä, se pisti viemärit tukhon niin ettei pesulle päässy koko viikkona. Sen jälkhin met alkoimma puhua englanniksi aina ko vierhaja oli tulossa, met arvelimma ettei se milhän voi englantia osata ko son niin  vanha , ettei siihen aikhan kiertokoulussa opetettu muuta ko raamattua.
 Tämä temppuilu jatku jonku aikaa, mutta viimein se vishin usko että met olemma aivan tosisti tänne jäämässä, ja heitti värkkäämästä.Nyt met olemma aivan ylimmät ystävät, se ymmärtää ettei meilä ole varraa tehä mahottomia putkiremontteja tai muita, ja on aivan ihmisiksi. Eikä vierhajenkhan tullen tartte ennää puhua englantia,sehän aivan innolla oottaa ko saapii saunottaa vierhat puusaunassa ja pittää hyvänä. Niinko mekki.               
                  
                              
                           
                             

Pelakuu

Kevättä!

Kylän keskusta

Ensimmäinen Virallinen Kevätpäivä, jolloin myös potut laitethan itämhän. Toki muilla naapureilla tämä on tapahtunut jo paljon aiemmin. Myös se istutus osio on meillä jostakin syystä hithampaa ko muilla, saamattomuutta vai mitä lie? Mutta kerran kävi niin somasti, että oli jo viime hetket laittaa potut maahan, mutta met lähimmäki sen sijhan Haaparannalle Ikeehhan. Ko tulimma sieltä takasin, niin potut olikki jo maassa.

Stara ja kesä?renkhat

Joulun ja kesän välimuoto=kevät

Lynxi-riepu. Aivan käypii sääliksi, niinku mies-riepuki, joka piti tästä kelkasta kovasti (jostain kumman syystä). Oikealla todiste siitä, että etelän mies on kotiutunu laphin ja omaksunu paikallisen köllöstysperinthen. Alku täällä lapissa oli mies-rievulle melkonen järkytys. Olimma lähössä ensi kertaa yhessä kelkka-ajelulle isän kelkalla, mutta sepä ei tahtonu käynnistyä. Isä tiesi että tulppa ruukaa kastua,joten mies avas kelkan konepellin, ja ilme oli näkemisen arvonen. Tulpan hattu oli hävöksissä, ja isä oli näppärästi korvannu sen jeesusteippi-lapanen-yhistelmällä.

Köllöstyksen estetiikkaa

Pajunkissoja!

Ensimmäinen Virallinen Kevätpäivä!

                                         Ensimmäinen Virallinen Kevätpäivä on täällä tänään!
                                        Traktorin tyytyväistä hörähtelyä,kesärenkhaitten
                                         vaihtoa, ja skeittailua lumivallien välissä.
                                        Josko tällä kertaa pyykki kuivuis, sillä edellinen yritys
                                         päättyi siihen, että kaivoin
                                          pyykkinarun-ja pyykit-lumesta eshin..
             

kesää odotellen

                             Kessää ootellessa oli ihan pakko laittaa tämä kuva.
                             Tasan vuosi sitten olimma rospuuton vietossa
                             Malagassa..aijai oli sommaa ja lämmintä,
                             täälä se vain viuhto räntää tänäki päivänä.
                             Mutta kalenteri sannoo että son kohta kesä, ja niin
                             met avasimma kesäpelikauen tänhän ja pelasimma
                             hiki päässä sählyä sohjon seassa...pelivälinheinä kaksi
                             virallista sählymailaa, kolme jääkiekkomailaa ja
                             yksi pihaharja.

Lynx

                               Lynx vain muutamia päiviä ennen tuhoutumistaan.

                              Onneksi emmä vielä tuolloin tienhet Lynxin 
                              itsetuhoaikeista, sillä silloin emmä varmastikhan olisi
                              päästänhet tyärtä peltokruisailulle omin päin...
                              tämä ajelureissu sujui  siis hienosti, ohitustilanneki 
                              onnistu, ajoihan naapurikylän mies pakettiautolhan
                              tiellä eikä pellolla.

                              Melko pian tämän kuvan ottamisen jälkhen Lynxi
                              hermostu, otti ja lähti omin päin, ja karahutti 
                              suorhan naapurin setän navethan.

                              Lehmiä sielä ei onneksi ole ollu ennää vuoshin.
                              Mutta siellä oli setän auto, ja loppu onki historiaa.

Aloitussanat ovat aina hyvin vaikeita, koska niiden pitäsi olla täydelliset. Joten yksinkertaisesti Tervetuloa sinulle, kuka lienetkin, seuraamaan kenties hidastempoista, joidenkin mielestä jopa tylsää elämääni. Tulen luultavasti jaarittelemaan aivan pienistä ja yksinkertaisista asioista uskomattoman intohimoisesti,ihannoimaan pinkinväristä taivasta pakkasaamuina, ylistämään itseäni sipulimaan rikkaruohojen kitkemisestä, ja kehumaan naapurin mummon estotonta värisilmää villalankayhdistelmien suhteen...Haluan palavasti jakaa tämän kaiken ihanuuden hyvine ja huonoine puolineen teidän kanssanne, matkamme siis alkakoon! Näin juhlallisin sanakääntein julistan blogini alkaneen valoisan ja unettoman kevätyön innoittamana kello 3:35!