Pelakuu

        
     "Elämä on semmosta värikästä, ei ole kahta samanlaista päivää ihmisellä"


Kävin naapurin mummolta kysymässä neuvoa Pelakuu-asioissa, ja aina sieltä saapii hyviä neuvoja monhen muuhunki vaivhan. Niinko tähän kuolema-asiihhan. Tämän mummon lähtö on varmastikki jo aika lähellä, mutta minua asia tuntuu askarruttavan ja surettavan silti huomattavasti mummoa itteänsä enemmän.
"Ei veikkosten kannatte tässä iässä miettiä kynnen tippumista pahempaa", ajattelee mummo ja hymyilee. Mummo on sitä mieltä että vanheneminen on välistä rasittavvaa, mutta minkä sitä tekkee. Asiat on näin ja sillä hyvä. Kuelma on kuulemma ollu jo kauan ikävästi kesken, mutta sormet on niin ittepäisesti vääntynhet ettei pysy sukkapuikot käsissä. Ja jalat vuotaa ja syämhen ottaa välistä, mutta muuten on hyvä. Mummon mielestä ei tarvi ellää niin kauhean vanhaksi jos ei jaksa. Mummo on siinä ihan oikeassa, ja se minun pittää hyväksyä.
Mie kerron että mummolta saatu pelakuun pistokas on kasvanu komeaksi kukkamereksi, ja että haluaisin ottaa siitä lissää pistokhaita,mutta en vain tiiä miten. Mummomaishen taphan tämäki asia selviää ihan helposti ja yksinkertasesti- otethan vain siitä vaaleanvihriäisestä varresta, vaalean viivan alapuolelta katki ja pistethän märkhän multhan ja siinä se.