Translate

lauantai 17. elokuuta 2013

Maailman Pohjoisin Ranskalaistyyppinen Jopokahvila

Minun häätyy heti alkhun tunnustaa, että en ole ihan niin henkhen ja verhen lappilainen, etteikö ruoho välillä tuoksuisi aidan takana paremmalta. Mie olen käyny semmosessa rentoutussessiossa, jossa tehthin matka menneisyythen, ja mie matkasin kauas keskiaikhan vehreille niityille joen varthen. Sielä mie olin oikhen pitkä, roteva, karvajalkanen maatyöläinen jossaki Ranskan maaseuvulla (siis mies). Niin mie olen aatellu että ko mie olen ollu ainaki yhessä entisessä elämässä ranskalainen, mie sen tähen kaipaan sinne aina vain. Häätyy sanoa, että on semmosia päiviä (noin 300/365 , jollon olisin mieluummin jossaki muualla ko täälä, niinko vaikka siellä Ranskassa. Laventelipeltojen keskellä (siis kasvaahan niitä Ranskassa?) viiniä lipitellen ja patonkia mutustellen auringonpaisthessa..Ilman sääskiä, polttiaisia, sokkopaarmoja, hevospaarmoja,mäkäräisiä, paskakärpäsiä, koppakiiskejä,vesisaetta, tolloja poroja, kesän yöpakkasia, kirkuvia tunturisopuleja ja -no siinäpä net pahimmat. Niinko kessää ajatellen,talvea mie en pysty vielä miettimhän hui olkhon.

 

Viimeksi mie kirjotin haavhestani olla eläkeläisbussin kuljettaja, ja näin Kansainvälisen Ravintolapäivän alla on hyvä julkistaa eräs toinen haave, mikä liittyy näihin minun ranskalaishin juurhin: Molen aina halunnu perustaa Maailman Pohjoisimman Ranskalaistyyppisen Kahvilan. Tuohon Jussin vanhhan linja-autotalhin. Mutta siinä on pari mutkaa matkassa. Ensiksikki se talli ei ole minun, ja toiseksi saattais olla, että se ei bisneksenä olis kauhean kannattava, ottaen huomiihhon liikenthen vähhyyeen minä tahansa vuojen aikana. Ja linja-autotallin kunnon. Mutta haavhet on tehty toteutettavaksi, ja onneksi on kehitetty tämä Kansainvälinen Ravintolapäivä, jolloin kuka tahansa saapii perustaa päiväksi oman ravintolan. Ja niin met tehimmä. Tosin päivän etuajassa, ko mie luin kalenteria väärin. Mutta ei se haittaa. Tuoks tyärtä "ei täälä kuiten kukhan ees tiiä mikä semmonen päivä on, niin aivan sama."


Ranska on yhtä ko patonki. Mie rakastan leivän leipomista, ja tykkään laittaa kaikkia mukavia makuja. Näihin patonkhein tuli oliiviöljyä, vihreää pestoa, rosmariinia ja basilikaa. Lapsetki on oppinhet syömhän kaikkea, son hyvä. Voimma leikkiä ulkomailla oloa toistekki.

 

Taikinan teosta vastasi tyär ja kolmivuotias innokas leipuri, joka aiko tulevaisuuessa yhistää ninjan ja leipurin ammatit. Olen ihan varma, että hän tulee onnistumaan tavoitteessaan.Ihan missä vain tavoitteessa.


Sillä aikaa, kun taikina kohoaa, ehtii tehhä Taistelijan hommia. Isoveli askarteli hienon ja erittäin pitävän kypärän paperikassista ja maalarinteipistä.


Ja valmhit patongit! Pakko myöntää että nämä muotoilin ihan itte, että joskus menis ees Strömshöön päin.


Jopo ladattuna lähtöasemhin. Kahvikuppeja, palasokeria, punasta maitoa ja kardemummakahvia-pannukahvia siis tietenki. Ja pullo ranskalaista viiniä, patonkia ja viinirypäleitä (net oli jostaki ekuadorista oikeasti, mutten kertonu kelhen)


Just ko olimma lähössä Jopokahvilan kanssa liikhelle, Puljulandiihan ajo auto. No met rukatimma tietenki sen perhän,ja mikä onni-se ajo Bethin, jossa oli muitaki vierhaja! Met saimma heti paljo asiakhaita ja talon isäntä pääsi helpolla ko mie toin tarjoilut mukana.


Tarjosimma vierhaille punaviiniä ja kahvia, vanha emäntä itte ei huolinu muuta ko lasin kylmää vettä. Siinäpä taitaa olla pitkän iän salaisuus?


Hauskoissa tunnelmissa, ko ensimmäisessä kyläpaikassa oli paljo väkeä!


Sitte puotelthin mäki alas kylän toiselle puolen. Tähän välhin täytyy sanoa, että ei tämä kylä NIIN pieni ole, mutta kahesta talosta olthin reissussa, yhessä vähä höperrethän ja toisessa ei kuiten mithän huolita, niin päätimmä jatkaa matkaa.


Mäen toisella puolen Isäntäki tuli kahville, vaikkei ensin ymmärtänykhän että tämä on semmonen ilmanen kahvila. Mutta oli kyllä sammaa mieltä ko selitin, että olin tullu siihen tulokshen, ettei täälä rahoiksi pääsis näillä tuumin kuitenkhan.


Terassikahvilla Outin kans. Kippis!


Ilokseni huomasin, että minun piknikkikorien sisältö riitti juuri ja juuri tälle kierrokselle, joten ei muuta ko kokonainen poro varthalle ens kerralla!

 


6 kommenttia:

  1. :D Ou jösses :D Mie ossaan kuvitella ko olet menny korien ja evhäitten kans talosta talhon, siinä non ollu ihmeishän, kukhan ole tosin ravintolapäivästä kuullukhan. Mutta parhaat naurut kirvotti tuo kohta "yhessä talossa vähä höperrethän", mie jo sieluni silmin näin mitä olis tapahtunnu ko pirthin olisit marssinu evhäjen kans :D :D Ja ens vuonna laajenna naapurikylhänki, mie oottelen ;) Johanna

    VastaaPoista
  2. Kiitos Johanna:)
    Seuraava ravintolapäivä sattuuki marraskuulle, voipi olla että Jopo täytyy vaihtaa Polarikshen jos sinne asti meinaa!

    VastaaPoista
  3. Voi Kiitos Tiina ! Mie olen niin oottannu että joku totteuttaa tämän. Ja piä tuo murre. Jo met vain olemma kärsinhet siittä iänikusesta kirijakielestä ihan nokko. Terffeisiä myös Pulijujärven Jukalle. Eikö hänestä ollu tai ainaki mainostettu, että olis juttu Gloriassa ?? t. Eeva Särestöniemi, riihimäkeläistymässä puolipakolla

    VastaaPoista
  4. :D Voi että Ihana Blogi!! Mie justhin löysin tämän ja ehottomasti jään lukijaksikki :D Ja omala murtheelaki vielä :D Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Kiitos mukavista kommenteista ja tervheisistä. Vien tervheiset Jukallekki, son sielä suuressa maailmassa:)

    VastaaPoista
  6. No, voi mahoton ko oliki hyvä idea ja toteutus ravintolapäivälle! <3

    VastaaPoista

Terve! Mitäpä sinulle kuuluu?