Taivahan Talikynttilät

Meiän nuorisoteatteritila on remontin alla, mikä on tietysti tulevaisuuen kannalta aivan mahtava asia, mutta rajottaa hiukan nykystä toimintaa. Met harjottelemma koulun ja työväentalon salissa. Tillaa on, mutta ei juuri muuta välineistöä ko mitä mie jaksan paikalle raahata. Evhäjä mie kannan sinne jo kilokaupalla, muuten kärty alkaa haissa, enkä sitte paljo muuta ennää viittikhän kuljettaa. Tylsäksihän se käypii jos mithän muuta ei ole ko cd-soitin, vaikka sanovat että luovuus nimenomhan  kumpuaa tylsyyestä. Siksi nuo meän teatterinuoret varmhan onki niin mahtavia, ko kakun sijhan keksinmuruilla syötethän:) No hoksasin mie sitte onneksi että on nuita patterilla toimivia led-valoja, ja hamstrasin niitä täyen kassillisen, kiitos vaan nuorisotoimi ja kerhorahat. Näistähän synty sitte aivan upeita juttuja, joita mie en ite hurmoksissani ymmärtänny taltioia, mutta onneksi meän ryhmässä on  Mahtava Mari, joka hoksasi. Tässä yllä tämän päivän reeneistä pikku traileri..

Illalla kotona ootti kaksi äärimmäisen tylsistynyttä enterorokkopotilasta, joille löytyki hauska ylläri äitin työkassista. Sammutimma töllöttimen ja valot, sytytimmä led-kynttilöitä ja erilaisia valosarjoja, ja rakensimma valoveistoksia toisistamma. Hienoja tuli! Voitto olis vielä halunnu leikkiä sitä maailman hauskinta piirustusleikkiä jonka viikonloppuna opetin, mutta Nukkumatti kolkutti jo ovella.
Se maailman hauskin piirustusleikki on siis semmonen, että yks hakkee jonku esineen, kuvailee sitä tarkasti ja muut piirtää näkemättä sitä esinettä. Ja vaikka kuinka selittää tarkoin, koskhan se ei onnistu, ja sitte naurattaa.  Mie leikin sitä leikkiä lapsena Jukan kans myöthän, aina silloin jos emmä piirtäny paperinukkeja tai suurisilmälasisia Kerttuja tai leikkiny agentteja tai postia ja kauppaa. Ja vasta nyt hoksin opettaa sen omille lapsille!Vanhat leikit ja yksinkertasuus kunniihan!

Valoisin terveisin, Tiina