Yhtenä päivänä, ko ruoka oli valmista ja olimma aikheissa alkaa syömhän, mie näjin pirtin ikkunasta että postimies on vaihtanu autoa, ja sanoin sen äänhen. Kaikki juosthin ikkunan äärhen ihmettä kattomhan, mutta vihottu ehti just ajjaa tallin taakse ja kuppas siellä loputtomalta tuntuvan ajan. Mies ja lapset oottivat ja oottivat, mutta postiautoa ei vain näkyny. Sovimma että mie jään ikkunalle päivystämhän ko muut mennee syömhän, ja ilmotan ko se lähtee taas liikhelle. Viimein se lähtiki, huusin ruokasalonkhin että kattovat sieltä ikkunasta, ko ajjaa kohille. Pettymys oli suuri, mie olin taas kattonu väärin, sama vanha auto soli ko enneki, tyärki sen tiesi sanoa. Onneksi hirvikäristys oli sentäs hyvvää, ja pettymys sai loivennusta.

Sanomattaki on selvää, että tämän tyyppinen jännityksen taso ei ehkä riitä päivästä toishen, ainakhan ihan kaikille. Mie olen semmosta jännitystä ettivää sorttia, ja nyt mie tunnustanki teille kaikille,että mie elän niinko semmosta kaksoiselämää.

Minun draamaohjaajan ura alkoi siitä, ko toimin ruottin opettajan sijaisena parin kuukaen ajan, ja siitä parin vuojen päästä nuoret, joita olin opettannu, pyysivät minua teatteriohjaajaksi ryhmällensä. Tämän yhtälön voi ottaa monelta kantilta, mutta molen päättäny ottaa sen ihan positiivisena asiana. Mullahan ei tuolloin vielä ollu minkhänlaista alan koulutusta eikä kokemusta, mutta vaatimattomaan tapaani en tuolloinkhan kyseenalaistanu kykyjäni ko. tehtävässä. Mie luppauvuin ihan varoen,  olin vielä äitiyslomalla, ja arvelin että josko parin viikon välein pääsisin paikalle-ja kissanviikset,hurahin homhan kertaheitolla! Nyt lähtee neljäs vuosi draaman ja teatterin parissa, ja innostuspöhinä senku kasvaa!

Hercule Poirot-wannabe?

 

Mie viihyin jo pienenä omissa pikku maailmoissani kaikenlaisia mielikuvitusjuttuja kehitellen, pitihän sitä äksöniä keksiä jos sitä ei kerta muuten ollu. Agenttileikit oli aivan parhaita , vaikka joskus oli tosin turhauttavvaa kökkiä tien reunassa piilossa rekkarinumeroita kirjaamassa, ko niitä autoja kulki niin mahoton harvakselthan. Nämä draamahommat vastaa agenttileikkejä näin aikuisiällä, ja aika monhen jänhän tilanthesthen oleki saanu teatterin myötä ajautua! Syyskuun lopulla sainkin erityisen jännän kutsun tulla Teatteriagenttien verkostoitumistapaamiseen Suomen Turkuun & Teatterilaivalle, ja sinnehän mie lähin ilosta kiljuen! Teatterinuoret jätin selviytymhän  ensi-iltaa edeltävistä harkoista ihan omin päin,mulla oli paljon tärkeämpää tekemistä- olinhan saanut Salaisen Tehtävän hoidettavaksi!

Suomen Turussa oli kaunista, kosteata ja rehevää.

Saavuin Turkhun yöjunalla, ja mulla oli aikaa hiippailla kaupungin laitoja ennen Agenttien tapaamista. Aurajoki on ihan must kohde aina!

Rakkaudenlukkoja ja limetinvihreää<3

Paikka mikä tahansa, kauppatorille on päästävä! Kalanhajua ja kukkatätejä!

Teatteriagenttien Salainen Kokoontuminen-Olipa mahtavaa tavata huipputyyppejä!

Jee laivalle! Voi olla hiukan lapsellista tai vähinthän tyylitöntä fanittaa Ruottinlaivoja, mutta minusta niissä on niiiin fiilistä!

Turku-Tukholma-väli oli kyllä mielenkiintosempi ko Helsinki-Tukholma, saaristoa ja rantaviivaa paljo enämpi! Ja taas sai haaveilla omasta pikku saaresta keskellä hurjaa, raivoavaa merta!

Happy days, Happy shoes

Suklaafondue!

Tähän ei ole sanoja.

Suhteellisen onnellinen hetki. Hyvä seura, hyvä ruoka.Muuta ei tarvita!

Rollon Lentävän Poron Pojat vetivät mainion Improbattlen risteilyn huipennukseksi:)

  Ma niin kaipaan takaisin merelle, meren pärskyihin ja buffettipöytään. Jos joka päivä laittaa euron säästöpossuun, koska pääsee taas pakkamhan rinkan liian täythen vaatheita joita ei käytä, ja raahaamhan kaksin käsin koko kylälle tuliaisia, jotka kuitenki syö itte?